Latoprojekti Limingassa
Limingan kunta tarvitsi museoalueelleen vanhoille maataloustyökaluille säilytystilaa. Muhoksen rotaryklubissa tartuttiin innokkasti työtarjoukseen ja aloitettiin latoprojekti, jossa OV-Laatu Oy otti päävastuun urakasta. Runkomateriaalin toimitti kiiminkiläinen Roihupuu Oy.
Museoalueelle rakennettiin kaksi parilatoa ja porttilato, jossa on tilat myös kesäteatterin lipunmyynnille ja vaatesäilytykseen.
Klubin veljet talkoilivat suuren innostuksen vallassa. Ladot tehtiin ripeästi, tavoiteaikataulu alittaen sekä tapaturmitta. Tavoitteena oli saada latoprojekti valmiiksi Abrahamin pidot -teatteriesitykseen ja näin myös tapahtui.
Muhoksen Rotaryklubin latoprojektien tarinat
Kaikki alkoi ”Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana” eli presidenttinä oli Jouko Heino
Tuumailtiin kerran pienessä porukassa, että mitä voitaisiin tehdä muutakin kuin klapeja metsän antimista. Presidentti Jouko Heino ehdotti keväällä 2005, että voitaisiin mennä hänen palstalle Hirsijärvelle harventamaan metsää ja samalla katsella sopivaa rankaa rakolatojen tekotarpeiksi. Alkukesästä sitten tehtiin ensimmäinen atakki palstalle ja aloitimme ladon ensimmäisen kerroksen rakentamisen. Pikkuhiljaa paikanpäällä kehitellen ladon seinät rupesivat kohoamaan ja alle kahden kuukauden pääsimme harjakorkeuteen, vaikka kerran viikossa sitä työstettiin.
”..ja ladon synnyttämisen aika tuli…”
Tuli aika markkinoida lähes valmista latoa jollekin potentiaaliselle ostajalle.
Ostaja löytyi Iso-Syötteeltä, johon ”ryhmä Rämä” –Jouko ja Matti- suuntasivat eräänä kauniina syyskesän aamuna pystyttämään pytinkiä. Ostaja Ilkka Marttila oli vastassa ja pienen kahvittelun jälkeen hän näytti ladon paikan. Ryhmä Rämä alkoi perustusten teon välittömästi ja ilman kokemusta nousi tarkalleen vaateriin ja suorassa kulmassa peruskivet paikalleen. Ensimmäinen hirsikerta oli niin tarkasti suunniteltu, että se meni lonksauttaen paikalle. Se oli hyvä alku seinille…
Ja paimenia oli paikalla vartioimassa mökkikylää…eli neuvojia alueella piisasi
Muutamissa hirsissä oli sovittamista ja mittaamista mutta vähitellen saatiin ne seiniin paikalleen. Oven kohdalla raavittiin hiuksia, koska sitä ei oltu suunniteltu eikä tehty ennakkoon mutta se syntyi pienen pähkäily ja klupiaskin kanteen piirrettyjen luonnosten perusteella. Malli oli mielikuvista matkittu, muka ”perinteinen”. Vielä saranat ja lukot niin julkisivuseinä oli kasassa…eiku valmis Hirrenpäitä tasattiin vaateriin vatupassin ja moottorisahan avulla.
Pitihän lapselle saada suoja pään päälle, siis katto
Kattoahan me emme myöskään olleet tarkasti suunnitelleet ennakkoon. Oli vain mielikuva ja mielikuvaan tarvittavat värkit... Se oli vanhoille ukoille (siis minulle, ei Joukolle) kova paikka rimpuilla seinähirsien päällä, mutta menihän tuo kuivalla säällä. Kuitenkin päästiin ostajan kanssa sopimukseen katon kaltevuuskulmasta ja räystäiden pituudesta. Kattolauta loppui kesken joten sitä piti hakea lisää kaukaa kylältä. Siihen tärväytyi pari tuntia. Lopulta saatiin ne ja paineilmanaulaimella vaan laudat kattoon, sitten kattohuovat päälle. Vielä viimeistelimme räystäät ja otsalaudat ja lato oli valmis.
Ei harjakaisia mutta illan päätteeksi…
Ostaja tarjosi maukkaan aterian mehun kanssa. Ajoimme yötä myöten kotiin.
Siitä alkoi Muhoksen rotariklubin latotalkoiden historia. Se sisältää muutamia käsintehtyjä latoja yksi Kitakajärvelle ja pari Muhokselle. Liminkaan saimme tehdä Olavi Visurin ohjaamina usean ladon kompleksin, jota on paljon ihasteltu ja kehuttu. Osatoimitus oli Roihupuu Oy Kiimingistä.
Matti Pulkka
25.1.2021